Kollektiiviterveiset pt. 2

Tervehdys Ystävät, Toverit!

Rupiaapa olemaan kuukausi siitä, kun lähdin tänne Intiaan, joten lienee korkea aika saattaa yleisön tietoon henkinen ja fyysinen tilani: se on vakaa. Suurin osa tämän kyllä tietääkin, mutta majailen siis Kolkatassa (eli Calcutta) Indian Institute of Managementin gekkonkauniilla ja moskiitonmukavalla kampuksella.

Joo, kuuman kostea, kuten eräskin iskelmä taannoin julisti. Kaikki homehtuu, mutta onneksi intialainen ruoka on hyvää. Ei vaan, oikeasti oon kotiutunut hyvin ja ihan hyvin mennee, niin sanoakseni. Tässä vaiheessa alkaa olla ikävä, paitsi tietysti teitä kaikkia, niin kaikenlaista raikasta!

Mutta ei huolta!! Moinen korjaantuu viikon päästä, jolloin lähden pariksi viikoksi Himalajalle trekkailemaan. Otan siinä vähän ommoo lommookin.
Sen verran musiikillisia kuulumisia, että meillä on täällä bändi ja piisisuoli tursuaa kovasti yli, toisin kuin se toinen, mistä olen kovin hyvilläni. (Koputtaa puuta.) Bändikämppä on melko eksoottinen ja sanotaan, että Rautalaukauksen maja Haritussa oli sittenkin aika moderni, joskin kylmä, mitä tämä täällä ei suinkaan ole.

Olen kerrankin tavannut täydellisen musiikintekokumppanin, joka pitää samanlaisesta depressiivisestä mukamastaideshoegazingrokista, kuin minäkin. Harmi vaan, että se on inkkari, mutta sillä on hassu ääni. Vähän semmoinen ruikuttava, mikä on entisestään vaan plussaa!

Sitten elämän perusasioihin. Ne ovat kunnossa, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Kaisa on Bonnissa, jossa on toisaalta mukavaa, mutta minä en ole siellä ja päinvastoin. Ruoka on hyvää, mikä tulikin jo sanottua, enkä ole nähnyt vielä vessassa käärmettä. Yksi poika näki kun se käärme söi sammakon. Hyi. Jotkut ovat tottuneet siihen, että jalkani hikoavat kovasti; näin ei tapahdu täällä, mikä olosuhteet huomioonottaen on vähintäänkin kummallista. Paitsi sitten kun menee ilmastoituun tilaan; siellä tulee hiki jalkoihin ja flunssa nenään. Se on hanurista. En siis tykkää siitä.

Ja sitten käyn nyt täällä mörssillä, että Rauto, Teräs ja Boriz vaviskaa sitten kun tulen takas! Tulee nimittäin mieletöntä muskelia kun syö pelkkää riisiä ja currya ja sitten välillä jonkun kitukasvuisen kanan. Ja joskus ei mitään, kun ei ole ruokahalua. Ihan hullu treeni! Tänäänkin söin jugurtin ja sain ihan kipeesti protskui, tiätsä! Huomenna aamulla koitan (taas, mutta tällä kertaa tosissani) herätä aikaisin ja mennä lenkille. Viime kerta olikin 20K Johannan kanssa Helsingissä päivää ennen lähtöä. Että semmoinen kevyt kuukauden tauko. Mutta muuten on urheiltu ja tietty joogattu, mutta ei niin paljon kuin oli tarkoitus. Ja just tultiin kolmen päivän kalliokiipeilykurssilta, joka oli rankahko, mutta siisti.

Intialaiset ovat jännää porukkaa! Vähän niin kuin ruotsalaiset, mutta ei sinne päinkään! Pääosin ne ovat uskomattoman avuliaita, paitsi silloin kun niille maksetaan siitä. Ehkä se johtuu siitä, että niille maksetaan niin huonosti, mutta toisaalta eipä ole hinnatkaan pahoja. Jos taas vaan pyytää apua niin varmasti saa sitä liiankin kanssa; ts. "siirrä pesukoneeni" tarkoittaa "tyhjennä asunto ja maalaa se". En ole kuitenkaan maalannut, ja miksipä olisin, sillä ei ole kyllä ollut mitään syytäkään! Seinät ovat miellyttävän keltaiset, joten rauhassa saa istuskella. Huone on noin 2,5 x 4m, eli ihan sopiva. Kaappi on sympaattinen betoniratkaisu, mikä osaltaan edesauttaa homeen muodostumista. Muut huonekalut (sänky, pöytä ja hylly x2) ovat puuta, mikä sopiikin oivallisesti ekologiselle mielenlaadulleni, sillä tämä puu ei todellakaan ole tiikkiä. Pikemminkin päinvastoin.

Dekoraatioissaan intialaiset ovat hillittyä kansaa; kaikenlainen kitsch on täällä täysin tuntematonta, ja värikarttoja tulkitaan huolella ja tyylillä. Kaikenlaiset vilkkuvat valot, räikeät sireenit ja kovat äänet ovat täysin pannassa, ja tavallinen kadunmies ei koskaan jätä hökkeliään katsomatta ensin peiliin ja varmistamatta vaatteiden yhteensopivuuden.

Mistä päästäänkin siihen, että onhan Intiassa (arvioista ja määritelmistä riippuen) 100-300 miljoonan hengen keskiluokka, jonka kulutustottumusten länsimaistumiselta kaikki 300 miljoonaa Hindu-jumalaa meitä varjelkoon! Se loppu ei sitten aina tulekaan niin hyvin toimeen, joten seuraakin tajunnanvirran vakava osuus: köyhyyttä, kurjuutta ja kuolemaa näkee koko ajan. Siitä ei pääse eroon, eikä sille voi tehdä mitään, mikä tuntuu useinmiten kamalalta. Paras tapa auttaa on järjestöjen kautta, tai antamalla ruokaa. Rahat menevät muiden taskuun. Uskomaton paradoksi on se, että kurjimmassakin loukossa löytyy yleensä aina hymyileviä ihmisiä. Sanotaan, että Intia muuttaa ihmistä ja luultavasti tämä pitää paikkansa. Kyllä sen pitäisi antaa hieman perspektiiviä, kun lapset leikkivät alasti paskassa (kirjaimellisesti), kadut täyttyvät nukkuvista luurangoista ja orpolapset kantava pikkusisaruksiaan (joskus myös markkinointikikka, kerjäläiset kun ovat järjestäytyneet ja parhaimmat tienaavat oikein hyvin) kerjuulla asemilla. Välillä sydän tuntuu kovalta ja välillä meinaa hajota. Välillä kaikki vaan vituttaa ja välillä tuntuu, että elää elämänsä upeinta aikaa. Onkin sanottu, että Intia on joka lailla vastakohtien ja äärimmäisyyksien maa; tunteiden kirjo saattaa yhden päivän aikana mennä täysin laidasta laitaan.

Tämä oli nyt tällainen tajunnanvirtamaili, ja mielestäni erinomainen sellainen! Lisäksi saatettakoon tietoonne, että koitan pitää säännöllistä blogia netissä, eli katsokaapa osoitteessa http://jussisblog.blogspot.com. Sieltä pääsee myöskin kuviin, joten pitäkään itsenne ylöspäivitettyinä ja seuratkaa blogin tuotoksia. Blogista suuri kiitos ja kunnia Villelle, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista! Kiitos!

Ja suuret terveiset kaikille luokille! Lähettäkää tätä eteenpäin, jos tuntuu siltä, että joku kovasti tärkeä on jäänyt listalta puuttumaan. Sellaista sattuu. Kyllä kaikki sen tietävät.

Lopuksi lainaan ystävääni ja Intian tuntijaa Paukku Ottossonia:

"Hyvää matkaa! Muista luoda kontakteja monenlaisiin ihmisiin; sekä älykkäisiin ja rikkaisiin yliopistoheppuihin, että tavalliseen kansaan, siivoojiin, puutarhureihin, kauppiaisiin ja rikshakuskeihin, niin löydät Intian monet kasvot. Opettele odottamaan. Asiat tapahtuvat aikanaan, ehkä. Anna itsellesi aikaa muodostaa omat mielipiteesi kaikesta näkemästäsi ja kokemastasi. Nauti joka hetkestä."

No niin Heippa!

Jussi